Hello World!

Kuka olen?

Kevät on uusien alkujen aikaa ja koronakevät on mahdollisuus isomman luokan aluille. Siksipä tämä blogi sai alkunsa.

Olen 41v nainen, it-työläinen ja vuoroviikkoäiti alakouluikäiselle pojalle. Oman talouden kunnossapito on ollut minulle tärkeää jo siitä lähtien kun olen omilleni muuttanut,  lapsuudenkodin ankeat olot ja lama-aikana vietetty nuoruus saivat minut päättämään, että ikinä en miinukselle mene ja raha-asiani hoidan kunniallisesti. Tämä päätös on onneksi pitänyt, enkä ole ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin.

Sijoittamisesta kiinnostuin ensimmäistä kertaa lapsen syntymän myötä. Sijoitin monta vuotta pieniä summia kuukausittain kohtuullisen hyvälläkin menestyksellä sekä itselle että lapselle. Sitten tuli ero, keski-iän kriisi ja ties mitä vielä.

"Sitten tuli ero, keski-iän kriisi ja ties mitä vielä. "

Eron jälkeen muutin "väliaikaisesti" vuokralle, mikä sitten venähtikin viideksi vuodeksi. Sijoittaminen jäi pois. Yhteisestä asunnosta saadut rahat tuhlasin näin jälkikäteen täysin typeriin asioihin - matkustamiseen, urheiluautoon,  uuden miesystävän "pisneksiin". Matkustaminen on asia, jonka koen rikastuttavan elämää ja siihen kulutan mielelläni, mutta vähempikin olisi riittänyt ja näin jälkikäteen pohdin, matkustelinko omasta tahdostani vai vain näyttääkseni muille kuinka "hyvin" menee eron jälkeen. Urheiluauto osoittautui totaaliseksi pommiksi, jonka korjaamiseen meni vuoden aikana saman verran rahaa kuin itse auto maksoi. Jokaisella korjaamokerralla tuhatlappuset vaan paloi. Ja miesystävälle lainattu isohko rahasumma meni sen siliän tien, eikä mahdollisuuksia ole saada niitä takaisin, koska mitään papereita ei lainasta tehty. Miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Sitäpä tässä olen itseltäni kysellyt.

Tein toki fiksujakin päätöksiä tuona aikana. Lapsen sijoitussalkkuun en koskenut, ja se on kasvanut koko ajan hitaasti mutta varmasti. Loppujen lopuksi myin kovalla tappiolla urheiluauton, ja vaihdoin kulkineeni vanhaan japanilaiseen. Tylsähän se on, mutta luotettava ja edullinen ylläpidettävä. Laseroin silmäni, jota pidän edelleen yhtenä parhaista investoinnista sillä mittarilla kuinka paljon iloa ja helppoutta se on tuonut elämään. Viiden vuoden vuokralla asumisen jälkeen myin sijoitussalkkuni ja käytin rahat käsirahaksi omaan asuntoon. Ja plussalla olen pysynyt koko tämän ajan, tuhlasin vain omia ansaittuja rahojani.

Miksi rahablogi?

Keski-iän kriisi saa nyt luvan olla ohi. Olen päättänyt saada talouteni järkevälle tolalle, jatkaa sijoittamista fiksusti ja systemaattisesti, tuoden siihen uusia muotoja niin että jatkossa minulla olisi myös muita tulonlähteitä nykyisen palkkatulon lisäksi.  Olen 41 vuotias, ja minulla on eläkkeeseen tällä hetkellä aikaa 25 vuotta. Kukaan ei tiedä missä maailma tuolloin makaa, ja mikä on oma terveystilanne. Haluan elämäni olevan eläkkeellä taloudellisesti turvattua niin, että voisin nauttia siitä täysin rinnoin. Näen itseni eläväni jossain lämpimässä ilmanalassa, nauttien eläkepäivistä rannalla aurinkovarjon alla sangrialasi (tai -kannu!) kädessäni. Siksipä olenkin nimennyt tämän projektini SANGRIARAHASTOKSI. Jos asetan tavoitteeni oikein, voi olla hyvinkin mahdollista aloittaa sangriapäivät jopa ennen virallista eläkeikää, joka juoksee karkuun jatkuvasti muutenkin.

"Jos asetan tavoitteeni oikein, voi olla hyvinkin mahdollista aloittaa sangriapäivät jopa ennen virallista eläkeikää, joka juoksee karkuun jatkuvasti muutenkin. "

Jotensakin koen, että kun asioita laittaa paperille (tai ykkösiksi ja nolliksi näin blogissa), asia konkretisoituu ja siihen sitoutuu paremmin. Kirjoittaminen on minulle luontaisin tapa ilmaista itseäni. Tämä blogi olkoon siis päiväkirjani kohti sangriapäiviä! Pysyn toistaiseksi anonyymina koska aihepiiri koskettaa suomalaisille henkilökohtaista tonttia eli rahaa. Laitan blogini kuitenkin julkiseksi, toivottavasti tämä voi aikaa myöten olla inspiraationa jollekin siellä ruudun toisella puolella.

Tästä se matka alkaa!